Salla Simukka: Punainen kuin veri

Hyvän nuortenkirjan tunnistaa siitä, että sitä lukee aikuinenkin mielellään. Simukan trilogian ensimmäinen osa on kieltämättä aika koukuttava. Voi olla, että on pakko lukea sarjan seuraavakin osa, Valkea kuin lumi, ainakin jotta selviää, millä tavoin se liittyy Grimmin veljesten klassikkosatuun.

Kirjan päähenkilö on kiinnostava ja epäkonventionaalinen: riihimäkeläinen suomenruotsalainen tyttö, joka aloittaa huonon elämänsä niin sanotusti alusta ja hakeutuu Tampereelle lukioon. Kriittistä lukijaa hieman kummastuttaa, miten Lumikki tulee ajautuneeksi romaanin hurjaan tapahtumaketjuun, josta ei toden totta imua ja vaarallisia tilanteita puutu! Kaikkitietävä kertoja ei nimittäin jätä epäselväksi sitä, että Lumikki ei kaipaa eikä halua ylimääräistä jännitystä elämäänsä. Aikuinen lukija saa itsensä kiinni hämmästelemästä sitä, miten huonosti Lumikki noudattaa omia periaatteitaan. Se onkin kenties ainoa asia, joka kirjassa häiritsee: mikä on päähenkilön motiivi jopa omaa henkeään uhaten auttaa muita, vaikka nämä muut eivät ole edes hänen ystäviään?

Mutta niin kai se nuoruudessa on. Seikkailuun on heittäydyttävä, vaikka itse heittäytymisessä, saati sitten siinä, mihin heittäytyminen voi johtaa, ei ole mitään järkeä.

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Tammi
2013
Sivuja: 265


Kuva: kustantajan