Salla Simukka: Punainen kuin veri

Hyvän nuortenkirjan tunnistaa siitä, että sitä lukee aikuinenkin mielellään. Simukan trilogian ensimmäinen osa on kieltämättä aika koukuttava. Voi olla, että on pakko lukea sarjan seuraavakin osa, Valkea kuin lumi, ainakin jotta selviää, millä tavoin se liittyy Grimmin veljesten klassikkosatuun.

Kirjan päähenkilö on kiinnostava ja epäkonventionaalinen: riihimäkeläinen suomenruotsalainen tyttö, joka aloittaa huonon elämänsä niin sanotusti alusta ja hakeutuu Tampereelle lukioon. Kriittistä lukijaa hieman kummastuttaa, miten Lumikki tulee ajautuneeksi romaanin hurjaan tapahtumaketjuun, josta ei toden totta imua ja vaarallisia tilanteita puutu! Kaikkitietävä kertoja ei nimittäin jätä epäselväksi sitä, että Lumikki ei kaipaa eikä halua ylimääräistä jännitystä elämäänsä. Aikuinen lukija saa itsensä kiinni hämmästelemästä sitä, miten huonosti Lumikki noudattaa omia periaatteitaan. Se onkin kenties ainoa asia, joka kirjassa häiritsee: mikä on päähenkilön motiivi jopa omaa henkeään uhaten auttaa muita, vaikka nämä muut eivät ole edes hänen ystäviään?

Mutta niin kai se nuoruudessa on. Seikkailuun on heittäydyttävä, vaikka itse heittäytymisessä, saati sitten siinä, mihin heittäytyminen voi johtaa, ei ole mitään järkeä.

Salla Simukka: Punainen kuin veri
Tammi
2013
Sivuja: 265


Kuva: kustantajan

Erkki Löfberg: Kanta vaihteli - sivarit kertovat

Ei sota yhtä miestä kaipaa. Se kai on ikivanha totuus. Mutta mitä toisaalta tapahtuisi, jos kohta kukaan ei enää suostuisi armeijaan? Riihimäen lukion äidinkielen lehtori ja nyt myös tietokirjailija Erkki Löfberg kertoo kirjassaan siitä, millaista omituista ja paikoitellen kafkamaistakin kohtelua 1980-luvun siviilipalvelusmiehet kohtasivat, kun heitä vaadittiin haastatteluissa perustelemaan valintansa eettiset syyt. Kirja sisältää runsaasti kiinnostavaa haastattelu- ja lehtikirjoitteluaineistoa, joka luo elävää kuvaa 1980-luvusta nykyaikaan verrattuna kovin ahdaskatseisena ja yksilöä kontrolloivana vuosikymmenenä. Esimerkiksi YYA-sopimuksen todellinen puolustuspoliittinen merkitys ja toisaalta se, miten sopimus tuon ajan suomalaisille näyttäytyi, on aihe, josta kaiketi vasta vähitellen uskalletaan puhua suoraan ja kriittisesti. Löfbergin kirja on paitsi tietokirja myös pamfletti ja tärkeä, paitsi pasifistinen, myös tasa-arvon puheenvuoro. Armeijako tekee pojista miehiä? Löfbergin mielestä miehiä - ja naisia - tekee koulu.

Kirja pohtii kiinnostavasti myös kirkon kaksiteräistä suhtautumista asepalvelukseen: rauha ja siviilipalvelus ovat luonnolliseti elämää ylläpitäviä valintoja. Eräs minun tuntemani siviilipalvelusmies perusteli aikanaan oman valintansa sillä, että hän ehkä itse voisi ampua, mutta elämää kunnioittavana ihmisenä ei mitenkään pystyisi kantamaan omallatunnollaan sitä, että komentaisi muita tappamaan. Kuitenkin valtio-puolustusvoimat-kirkko-yhdistelmä saa helposti aikaan aivan vastakkaisia asetelmia. Esimerkiksi seurakunnat kieltäytyivät Löfbergin kuvaamina aikoina ottamasta siviilipalvelusmiehiä töihin ja tulivat siis samalla melko räikeästi osoittaneeksi oman suhtautumisensa siviilipalvelukseen.

Teos on tärkeä puheenvuoro myös keskustelussa yleisestä asevelvollisuudesta luopumisesta ja Ruotsin mallin mukaiseen palkka-armeijaan siirtymisestä. Toivottavasti se kuluu niiden käsissä, jotka päättävät.

Erkki Löfberg: Kanta vaihteli - sivarit kertovat
2013
Kustantaja: LIKE
Sivuja: 170


Kuva: kustantajan

Hyvää uutta, alkanutta luku:)vuotta lukupiiriläiset. Olen tässä juuri lueskellut blogejanne (päivitetty linkkilista pääsivun alareunassa), ja hyvältä näyttää. Nyt alkaakin olla se aika vuodesta, että voitte alkaa miettiä seuraavia kirjavalintojanne ja ruveta päättämään kymmenen kirjan urakastanne kevääksi. Laittakaa alustavia kirjavalintalistoja taas näkyviin sivuillenne, mielellään tammikuun aikana. Epäselvät tapaukset voitte varmistaa minulta Wilmassa.

Aika moni teistä lukee mielellään fantasiaa ja nuorten kirjoja. Myös sarjat ovat monien teistä suosikkeja. Lukekaa ihmeessä! Pääasiahan on, että luette. Mutta muistakaa lukea mahdollisimman monipuolisesti ja valitkaa kirjoja myös mukavuusalueenne ulkopuolelta. Kannattaa tarttua rohkeasti myös kotimaisiin ja ulkomaisiin klassikoihin ja (aikuisten) uutuusromaaneihin.

Voin suositella esimerkiksi Leena Parkkisen uusinta, Galtbystä länteen, joka kertoo rinnakkain iranilaistaustaisen tytön tarinaa nykyajassa ja saaristolaistytön ja hänen veljensä tarinaa II maailmansodan jälkeisessä Suomessa. En ole aikoihin lukenut niin vangitsevaa kuvausta sisaruudesta, nuoruudesta ja menettämisestä. Tiukaksi paketiksi juonen sitoo - mikäpä muukaan kuin murha.

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen
Kustantaja: Teos
Sivuja: 338


Kuva: kustantajan

Pidetään lukupiirin seuraava tapaaminen Impivaarassa pe 7.2. klo 14.20->. (Saa leipoa :) Viritetään silloin myös kirjavinkit vitriineihin.